Arkisto ‘tammikuuta 2010’

Nera haukkuu ulkona melko aktiivisesti kaikkea mitä siellä on. Ollaan yritetty keskeyttää neidin räksyttäminen, mutta on hyvin vaikea saada kiinnitettyä hänen huomiotaan haukkumisesta pois. Makkaranpalat toimivat temppukouluttamisessa, mutta niiden tarjoaminen haukkumisen lopettamiseen ei kiinnosta Neraa juuri yhtään. Välillä auttaa käsien läpsäyttäminen yhteen, mutta sekin tuntuu menettävän tehoaan. Tuntuu siltä, että joutuu siirtymään kohta painetorveen tai lumipalloihin, jotta saisi koiran huomion herätettyä haukkumisen keskeltä :). Sitten tietenkin annetaan makupala kun haukkuminen on saatu loppumaan. Viime yönä Nera haukkui kun ulkoa kuului auton torvi. Sitten hetki sen jälkeen haukkui vielä uudestaan, vaikka ei kuulunut mitään enää. Ikäänkuin varmisti, että asia tuli kunnolla haukuttua.

Tyttö on joutunut jäämään yksin jo melko useasti. Ollaan yleensä annettu ruoka sekä leluja ja sitten poistuttu ovesta. Näin huomio on kiinnittynyt muualle ja ei ole vinkunut perään kun ollaan jääty kuuntelemaan oven ulkopuolelle. Ja sitten se mutta. Naapureilta ollaan tiedusteltu, niin välillä Nera on vinkunut melko voimakkaasti ollessaan kotona, mutta kukaan naapuri ei ole vielä uskaltanut sanoa, että se häiritsisi heitä kovasti. Palautteesta johtuen Neralle on nyt jätetty myös radio päälle kun ollaan lähdetty pois.

Jos tulee kotiin hissillä niin usein Nera haukkuu ja vinkuu kun avaa hissin oven rappukäytävään. Eli tätä varmaan tapahtuu melko usein jos joku liikkuu talossa hissillä. Jos on rapussa hetken ennen sisäänastumista, niin tyttö kyllä hiljenee muutamien minuuttien päästä. Sitten tietenkin on kova meteli kun avaa ulko-oven, mutta sen kyllä ymmärtää. Muutenkin Nera on tuota hissin ääntä haukkunut vaikka ollaan molemmat oltu kotona. Ei voi käsittää ketä se odottaa sieltä tulevaksi. Pikkusena Nera ei reagoinut hissin ääniin ollenkaan.

Nerahan pyyhki nenäänsä hyvin voimakkaasti aina ruokailun jälkeen. Nyt ollaan pyritty keskeyttämään matolle meneminen, jos ollaan kotona ruokailun aikana. Tuntuu siltä, että tämä on vähän tehonnut, koska Nera ei pyyhi enää niin paljon nenäänsä. Toisaalta ollaan syötetty Yrjölän puuroa reilu viikko ja nyt ollaan annettu vähän Bento Kronen nappulaa sinne sekaan myös. Eli ei ole vielä ollut Royal Caninia uudestaan ruoan seassa. Selviääpä sitten RC:n vaikutus Neraan, kun jossain vaiheessa kokeillaan sitä uudestaan.

Ja vielä yksi ihana tapa: oman kakan syöminen. Jos Nera tekee rusetit sisälle, niin pötköthän menee takaisin suuhun melkein samantien. Ulkona tätä ei tapahdu niin usein, vaan tarpeet ehtii kyllä kerätä rauhassa pussiin ja kiikuttaa roskiin. Mutta silloin kun ollaan Sonjan vanhempien luona ja päästää Neran ulos pissalle, niin ei menekään pissaamaan vaan kaivamaan jäisiä pökäleitään hangesta,  joita se on tehnyt pitkin pihaa. Sitten kuljettaa niitä suussaa pitkin pihaa ja nuolee kuin jäätelöä. Ja kyllä koiran hengitys haisee sitten ihanalle tämän operaation jälkeen. Tavallisesti oman kakan syöminen ilmeisesti johtuu madoista, mutta en usko sen olevan kyseessä, koska Nerahan on meidän hoivissa jo pari kertaa madotettukin, eikä tällä tunnu olevan mitään vaikutusta.

Tämmöistä kaikkea se Nera touhuaa ulkoilun ohella :)

Tänään mentiin metsään. Ensimmäistä kertaa Neran kanssa. Kovasti tykkäsi kyllä kun sai vapaana juosta ja kaivella puolukan varpuja ja sammaleita lumen alta. Tulipa tyttö joka kerta luoksekin kun kutsuin, mutta toisaalta eipä Nera polulta minnekään olisi päässytkään kun lunta oli yli koiran korkeuden. Ehkäpä makkarasta tehdyt namupalat tekivät tehtävänsä ;) Täytyy toistekin mennä metsään vaeltelemaan. Maisemakin oli niin kaunis, harmitti ettei tullut otettua kameraa mukaan. Ehkäpä ensi kerralla sitten!

Eilen Nera sai leikkiä lapinporokoira Vauhdin ja Louhin kanssa. Vauhti on alle vuoden ikäinen, joten menoa riitti ja Neran kanssa tulivatkin toimeen vaikka Vauhti onkin noin 4 kertaa isompi kuin Nera :) Jostain syystä Nera yrittää aina mennä nukkumaan Louhin viereen. Eilenkin painoi päänsä Louhia vasten ja olisi mielellään nukahtanut siihen. Louhi vain ei pidä siitä, että toiset koirat tulevat nukkumaan häneen kiinni. Joten Nera sai pikapassin pois sieltä kyljestä nukkumasta. Hassua, ettei Nera ole kenenkään muun koiran kanssa yrittänyt nukkua "sylitysten". Louhin kanssa vain. Käytiin pelloilla juoksentelemassa Neran, Louhin ja Vauhdin kanssa. Nera kyllä osallistui haukkumalla Louhin ja Vauhdin leikkeihin mukaan, mutta kun toiset vain peuhasivat lumikinoksissa niin lopulta Nera tyytyi vain katselemaan sivusta mukana. Pikkuisella kun on vielä niin kovin lyhyet jalat verrattuna porokoiriin. Mutta olihan pellolla kivaakin kun sai vapaana juosta ja tutkiskella hajuja!

Sonja

Musta elohopea vauhdissa.

Nera yllätti taas kerran oksentelemalla sunnuntaina putkeen noin 20 kertaa. Luultavasti syynä oksenteluun oli vihreämuovinen osa, joka tuli pariinkin otteeseen ylös. Nera vain ehti aina nielaista sen uudestaan ales. Loppujen lopuksi vihreäpalanen tuli ylös ja Nerankin vatsa alkoi rauhoittua hiljalleen, muutaman lima puklauksen jälkeen. Illalla sai pelkkää riisiä ja raejuustoa, mutta kun mitään ei tullut ylös sai vielä vähän jauhelihaa ja paljon yrjölän puuroa.Ruuan jälkeen energiat alkoivat taas palautua hiljalleen ja Nera juoksikin kuin tuulispää loppuillan.

Edellinen sairastapaus Neralla oli se jo mainittu, kurkkutulehdus, johon saatiin antibioottipiikki ja koira kuntoon. Silloin meinasi käydä heikosti Neralle, kun se yhtäkkiä alkoi ulkona kakistelemaan eikä tuntunutkaan saavan yhtäkkiä henkeä. Koiranpentu kaatui velttona käsilleni ja silloin oli jo tosi kysymyksessä. Onneksi joku ystävällinen koiranulkoiluttaja auttoi Neraa ja työnsi sormet sen kurkkuun niin saatiin taas koiran henki kulkemaan. Lääkäri totesi, Neran imusolmukkeet turvonneiksi ja yhdessä kylmän ilman kanssa ne olivat aiheuttaneet hengitysvaikeudet. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä ja Nera sai lääkettä vaivoihinsa. Nyt on taas koira kunnossa ja elämä hymyilee :)

Sonja

Nera on palannut terveiden kirjoihin :)

Olen itse ainakin todella helpottunut, että tällä kertaa selvittiin lähinnä säikähdyksellä. Ilmeisesti Neralla oli vain joku tulehdus, joka saatiin antibiootilla kuriin. Lääkäri käski kuitenkin tarkkailla Neraa ja ottamaan yhteyttä jos jotain muutosta tapahtuu. Toivotaan, ettei mitään tapahdu. Neiti itse on ainakin pirteä ja terhakka kuten aina, mikä on hyvä. Ruokailussa ollaan hetki varuillaan, mahdollisten ruokaepäsopivuuksien varalta ja royal canin on pannassa ja  korvattu Yrjölän puurolla. Hyvin tuntuukin puuro maittavan :)

Kirjoittelen ajan kanssa enemmän siitä mitä meille oikein kävi ja mistä suuret huolet Nerasta aiheutuivatkaan.

Sonja

Vuosi vaihtui paukkuen, mutta onneksi Nera tuntui ottavan sen tyynesti vastaan. Tarkoituksena olisi ollut mennä ennen uutta vuotta ampuradalle käymään, jotta kovat paukahdukset olisivat tulleet tutuiksi. Ei kuitenkaan päästy sinne, koska kaikki lähiradat olivat menneet jo elokuussa kiinni ja aukeaisivat vasta tammikuun tienoilla uudelleen. Vähän hirvitti, että mitenköhän tässä nyt käy, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Oltiin vanhempieni luona, mikä oli varmasti parempi vaihtoehto kuin ihan keskustan tuntumassa oleskelu. Alkuillasta käveltiin Neran kanssa pihalla ja kuunneltiin paukkuja, joita sateli vielä silloin harvakseeltaan. Aluksi Nera haukkui niitä, mutta toisella ulkoilu kerralla ei enää koko paukkuja tuntunut muistavankaan. Ulos oli mentävä kuitenkin aina kun alkoi pissittää, joten siinähän Nera taisi huomaamattaan totuttaa itsensä paukkuihin. Tietenkin jos omalla pihalla paukahti alkoi Nera haukkua, mutta muuten ei paukut vaivanneet. Käytiin vielä klo 23.40 ulkona pissillä tyylipuhtaasti :) Vuoden vaihtuessa jätin Neran sisälle häkkiin ja luulen, että nukkui koko vaihtumisen ajan. Ainakin oli hieman unisen näköinen kun tulin takaisin sisälle.

Ainoa mistä muodostui ongelma oli nukkuminen. Nera kun ei millään tahtonut nukkua kun kaikki muutkin olivat hereillä ja pitivät meteliä. Meteli ei sinäänsä ole Neralle ongelma, tyynesti on tyttö vedellyt sikeitä vaikka ollaan pelailtu rock bändiä ja musiikki ei ole ihan hiljaa ollutkaan. Enemmänkin vaivaa aiheutti se, että vanhemmilla oli vieraita ottamassa vuoden vaihtumista vastaan ja Nera olisi halunnut olla heidän luonaan koko ajan pyörimässä ja tietysti etsimässä lattialle pudonneita ruuan muruja. Pikkuisen silmät vain pyörivät päässä ja meno oli aivan hirvittävän vauhdikasta. Välillä mentiin Neran kanssa toisella puolella taloa olevaan huoneeseen rauhoittumaan. Hetken päästä Nera kuitenkin alkoi jo raapimaan ovea ja ilmoittamaan, että hän haluaa sinne missä on menoa ja meininkiä. Onneksi lopulta sain Neran nukahtamaan. Vuoden 2010 ensimmäinen päivä menikin Neralta nukkuessa, mutta toisena päivänä oli taas vauhtia normaalisti päällä :)

Käytiin eilen Neran kanssa järven jäällä kävelemässä hetken aikaa. Saikin olla siellä vapaana ja hyvin pysyi lähettyvillä. Jos Nera uskaltui liian kauaksi meistä mentiin piiloon ja hetken aikaa seikkailtuaan tulikin etsimään, että minne ihmeeseen me oltiin jääty. Pakkanen oli kuitenkin niin kova, ettei kauaa voitu ulkona olla.

Kovat ovatkin olleet pakkaset, mutta onneksi Neralle on kasvanut pohjavillaa ja masukin alkaa hiljalleen saada karvaa niin selviää sitten näillä keleillä vähän paremmin. Tänään mittari on näyttänyt mukavasti -23 astetta, mikä tarkoittaa erittäin vilkasta koiraa sisätiloissa :)

Sonja