Mintgarden's Ågot / Nera

Nera 11.10-2009 - 11.2.2010

2010-02-11T11:27:00.000+02:00

Kiitos Nera kaikista niistä yhteisistä hetkistä, joita annoit meille. Ikävämme on valtava, mutta kyllä me vielä joskus kohdataan.

Rakkaudella,

Sonja ja Antti

11.2.2010

2010-02-05T09:32:00.000+02:00

Nera menee ensi torstaina henkitorven tähystykseen. Toivotaan, että vika löytyisi ja olisi korjattavissa. Tai saataisiin edes ratkaisu tähän ongelmaan. Nera sai eilen uuden kohtauksen taas kerran. Tällä kertaa kohtaus tuntui loppuvan kun puhalsin Neran nenään. Ihan kuin jokin läppä sulkisi Neran hengitysteitä.

Toivottavasti ollaan ensi torstain jälkeen viisaampia.

Sonja

Tekniset ongelmat korjattu

2010-02-03T18:15:00.000+02:00

Sivustolla esiintyneet tekniset ongelmat on nyt korjattu.

-Antti

Päivä kerrallaan

2010-01-26T21:33:00.000+02:00

Elämä pyörii nyt Neran kanssa päivä kerrallaan. Eilisestä ollaan aina kiitollisia, mutta huomisesta ei haluta tietääkään mitään. Lääkärit eivät tiedä mikä Neralla on ja uusi kohtaus voi tulla milloin vain ja se voi olla se viimeinen. Ulos Nera ei pääse vasta kuin loppuviikosta. Pelottaa, että miten käy kun pitää alkaa käydä ulkona. Voimat on itsellä loppu. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Sonja, Antti & Nera <3

Ikäviä uutisia

2010-01-24T09:12:00.001+02:00

Nera on kovin kipeä. Oltiin eilen ell päivystyksessä. Röntgenissä näkyi tiivistymää keuhkoissa. Saatiin eilen antibioottia ja sillä pitäisi selvitä maanantaihin, että päästäisiin lääkäriin. Päivystyksessä kun ei tehdä mitään suurta. Nea köhii samalla tavalla kuin ihmiset kun on pahasti limaa keuhkoissa. Eilen oli samanlainen tajuttomuus/hengittämättömyyskohtaus kuin 5.1. Pelottaa miten tässä käy. Toivottavasti Nera voitaisiin saada kuntoon.

Sonja

Arkipäivän tapoja

2010-01-20T10:56:00.002+02:00

Nera haukkuu ulkona melko aktiivisesti kaikkea mitä siellä on. Ollaan yritetty keskeyttää neidin räksyttäminen, mutta on hyvin vaikea saada kiinnitettyä hänen huomiotaan haukkumisesta pois. Makkaranpalat toimivat temppukouluttamisessa, mutta niiden tarjoaminen haukkumisen lopettamiseen ei kiinnosta Neraa juuri yhtään. Välillä auttaa käsien läpsäyttäminen yhteen, mutta sekin tuntuu menettävän tehoaan. Tuntuu siltä, että joutuu siirtymään kohta painetorveen tai lumipalloihin, jotta saisi koiran huomion herätettyä haukkumisen keskeltä :). Sitten tietenkin annetaan makupala kun haukkuminen on saatu loppumaan. Viime yönä Nera haukkui kun ulkoa kuului auton torvi. Sitten hetki sen jälkeen haukkui vielä uudestaan, vaikka ei kuulunut mitään enää. Ikäänkuin varmisti, että asia tuli kunnolla haukuttua.

Tyttö on joutunut jäämään yksin jo melko useasti. Ollaan yleensä annettu ruoka sekä leluja ja sitten poistuttu ovesta. Näin huomio on kiinnittynyt muualle ja ei ole vinkunut perään kun ollaan jääty kuuntelemaan oven ulkopuolelle. Ja sitten se mutta. Naapureilta ollaan tiedusteltu, niin välillä Nera on vinkunut melko voimakkaasti ollessaan kotona, mutta kukaan naapuri ei ole vielä uskaltanut sanoa, että se häiritsisi heitä kovasti. Palautteesta johtuen Neralle on nyt jätetty myös radio päälle kun ollaan lähdetty pois.

Jos tulee kotiin hissillä niin usein Nera haukkuu ja vinkuu kun avaa hissin oven rappukäytävään. Eli tätä varmaan tapahtuu melko usein jos joku liikkuu talossa hissillä. Jos on rapussa hetken ennen sisäänastumista, niin tyttö kyllä hiljenee muutamien minuuttien päästä. Sitten tietenkin on kova meteli kun avaa ulko-oven, mutta sen kyllä ymmärtää. Muutenkin Nera on tuota hissin ääntä haukkunut vaikka ollaan molemmat oltu kotona. Ei voi käsittää ketä se odottaa sieltä tulevaksi. Pikkusena Nera ei reagoinut hissin ääniin ollenkaan.

Nerahan pyyhki nenäänsä hyvin voimakkaasti aina ruokailun jälkeen. Nyt ollaan pyritty keskeyttämään matolle meneminen, jos ollaan kotona ruokailun aikana. Tuntuu siltä, että tämä on vähän tehonnut, koska Nera ei pyyhi enää niin paljon nenäänsä. Toisaalta ollaan syötetty Yrjölän puuroa reilu viikko ja nyt ollaan annettu vähän Bento Kronen nappulaa sinne sekaan myös. Eli ei ole vielä ollut Royal Caninia uudestaan ruoan seassa. Selviääpä sitten RC:n vaikutus Neraan, kun jossain vaiheessa kokeillaan sitä uudestaan.

Ja vielä yksi ihana tapa: oman kakan syöminen. Jos Nera tekee rusetit sisälle, niin pötköthän menee takaisin suuhun melkein samantien. Ulkona tätä ei tapahdu niin usein, vaan tarpeet ehtii kyllä kerätä rauhassa pussiin ja kiikuttaa roskiin. Mutta silloin kun ollaan Sonjan vanhempien luona ja päästää Neran ulos pissalle, niin ei menekään pissaamaan vaan kaivamaan jäisiä pökäleitään hangesta, joita se on tehnyt pitkin pihaa. Sitten kuljettaa niitä suussaa pitkin pihaa ja nuolee kuin jäätelöä. Ja kyllä koiran hengitys haisee sitten ihanalle tämän operaation jälkeen. Tavallisesti oman kakan syöminen ilmeisesti johtuu madoista, mutta en usko sen olevan kyseessä, koska Nerahan on meidän hoivissa jo pari kertaa madotettukin, eikä tällä tunnu olevan mitään vaikutusta.

Tämmöistä kaikkea se Nera touhuaa ulkoilun ohella :)

-Antti

Metsäpolulla

2010-01-15T16:53:00.006+02:00

Tänään mentiin metsään. Ensimmäistä kertaa Neran kanssa. Kovasti tykkäsi kyllä kun sai vapaana juosta ja kaivella puolukan varpuja ja sammaleita lumen alta. Tulipa tyttö joka kerta luoksekin kun kutsuin, mutta toisaalta eipä Nera polulta minnekään olisi päässytkään kun lunta oli yli koiran korkeuden. Ehkäpä makkarasta tehdyt namupalat tekivät tehtävänsä ;) Täytyy toistekin mennä metsään vaeltelemaan. Maisemakin oli niin kaunis, harmitti ettei tullut otettua kameraa mukaan. Ehkäpä ensi kerralla sitten!

Eilen Nera sai leikkiä lapinporokoira Vauhdin ja Louhin kanssa. Vauhti on alle vuoden ikäinen, joten menoa riitti ja Neran kanssa tulivatkin toimeen vaikka Vauhti onkin noin 4 kertaa isompi kuin Nera :) Jostain syystä Nera yrittää aina mennä nukkumaan Louhin viereen. Eilenkin painoi päänsä Louhia vasten ja olisi mielellään nukahtanut siihen. Louhi vain ei pidä siitä, että toiset koirat tulevat nukkumaan häneen kiinni. Joten Nera sai pikapassin pois sieltä kyljestä nukkumasta. Hassua, ettei Nera ole kenenkään muun koiran kanssa yrittänyt nukkua "sylitysten". Louhin kanssa vain. Käytiin pelloilla juoksentelemassa Neran, Louhin ja Vauhdin kanssa. Nera kyllä osallistui haukkumalla Louhin ja Vauhdin leikkeihin mukaan, mutta kun toiset vain peuhasivat lumikinoksissa niin lopulta Nera tyytyi vain katselemaan sivusta mukana. Pikkuisella kun on vielä niin kovin lyhyet jalat verrattuna porokoiriin. Mutta olihan pellolla kivaakin kun sai vapaana juosta ja tutkiskella hajuja!

Musta pallero lumihangessa.

Sonja

Sinertävää

2010-01-12T17:14:00.003+02:00

Musta elohopea vauhdissa.

Neran kanssa järven jäällä juuri ennen hämärää.

Sairaskertomuksia

2010-01-12T16:58:00.002+02:00

Nera yllätti taas kerran oksentelemalla sunnuntaina putkeen noin 20 kertaa. Luultavasti syynä oksenteluun oli vihreämuovinen osa, joka tuli pariinkin otteeseen ylös. Nera vain ehti aina nielaista sen uudestaan ales. Loppujen lopuksi vihreäpalanen tuli ylös ja Nerankin vatsa alkoi rauhoittua hiljalleen, muutaman lima puklauksen jälkeen. Illalla sai pelkkää riisiä ja raejuustoa, mutta kun mitään ei tullut ylös sai vielä vähän jauhelihaa ja paljon yrjölän puuroa.Ruuan jälkeen energiat alkoivat taas palautua hiljalleen ja Nera juoksikin kuin tuulispää loppuillan.

Edellinen sairastapaus Neralla oli se jo mainittu, kurkkutulehdus, johon saatiin antibioottipiikki ja koira kuntoon. Silloin meinasi käydä heikosti Neralle, kun se yhtäkkiä alkoi ulkona kakistelemaan eikä tuntunutkaan saavan yhtäkkiä henkeä. Koiranpentu kaatui velttona käsilleni ja silloin oli jo tosi kysymyksessä. Onneksi joku ystävällinen koiranulkoiluttaja auttoi Neraa ja työnsi sormet sen kurkkuun niin saatiin taas koiran henki kulkemaan. Lääkäri totesi, Neran imusolmukkeet turvonneiksi ja yhdessä kylmän ilman kanssa ne olivat aiheuttaneet hengitysvaikeudet. Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä ja Nera sai lääkettä vaivoihinsa. Nyt on taas koira kunnossa ja elämä hymyilee :)

Sonja

Edellistä parempi alku vuodelle

2010-01-07T18:09:00.002+02:00

Nera on palannut terveiden kirjoihin :)

Olen itse ainakin todella helpottunut, että tällä kertaa selvittiin lähinnä säikähdyksellä. Ilmeisesti Neralla oli vain joku tulehdus, joka saatiin antibiootilla kuriin. Lääkäri käski kuitenkin tarkkailla Neraa ja ottamaan yhteyttä jos jotain muutosta tapahtuu. Toivotaan, ettei mitään tapahdu. Neiti itse on ainakin pirteä ja terhakka kuten aina, mikä on hyvä. Ruokailussa ollaan hetki varuillaan, mahdollisten ruokaepäsopivuuksien varalta ja royal canin on pannassa ja korvattu Yrjölän puurolla. Hyvin tuntuukin puuro maittavan :)

Kirjoittelen ajan kanssa enemmän siitä mitä meille oikein kävi ja mistä suuret huolet Nerasta aiheutuivatkaan.

Sonja

Huolia

2010-01-06T10:10:00.003+02:00

Nera on kipeänä ja minä huolesta harmaa. Tarkkaillaan koiraa ja toivotaan, että paranisi pian.

Sonja

Uusi vuosi, uudet kujeet

2010-01-03T11:36:00.002+02:00

Vuosi vaihtui paukkuen, mutta onneksi Nera tuntui ottavan sen tyynesti vastaan. Tarkoituksena olisi ollut mennä ennen uutta vuotta ampuradalle käymään, jotta kovat paukahdukset olisivat tulleet tutuiksi. Ei kuitenkaan päästy sinne, koska kaikki lähiradat olivat menneet jo elokuussa kiinni ja aukeaisivat vasta tammikuun tienoilla uudelleen. Vähän hirvitti, että mitenköhän tässä nyt käy, mutta onneksi kaikki meni hyvin.

Oltiin vanhempieni luona, mikä oli varmasti parempi vaihtoehto kuin ihan keskustan tuntumassa oleskelu. Alkuillasta käveltiin Neran kanssa pihalla ja kuunneltiin paukkuja, joita sateli vielä silloin harvakseeltaan. Aluksi Nera haukkui niitä, mutta toisella ulkoilu kerralla ei enää koko paukkuja tuntunut muistavankaan. Ulos oli mentävä kuitenkin aina kun alkoi pissittää, joten siinähän Nera taisi huomaamattaan totuttaa itsensä paukkuihin. Tietenkin jos omalla pihalla paukahti alkoi Nera haukkua, mutta muuten ei paukut vaivanneet. Käytiin vielä klo 23.40 ulkona pissillä tyylipuhtaasti :) Vuoden vaihtuessa jätin Neran sisälle häkkiin ja luulen, että nukkui koko vaihtumisen ajan. Ainakin oli hieman unisen näköinen kun tulin takaisin sisälle.

Ainoa mistä muodostui ongelma oli nukkuminen. Nera kun ei millään tahtonut nukkua kun kaikki muutkin olivat hereillä ja pitivät meteliä. Meteli ei sinäänsä ole Neralle ongelma, tyynesti on tyttö vedellyt sikeitä vaikka ollaan pelailtu rock bändiä ja musiikki ei ole ihan hiljaa ollutkaan. Enemmänkin vaivaa aiheutti se, että vanhemmilla oli vieraita ottamassa vuoden vaihtumista vastaan ja Nera olisi halunnut olla heidän luonaan koko ajan pyörimässä ja tietysti etsimässä lattialle pudonneita ruuan muruja. Pikkuisen silmät vain pyörivät päässä ja meno oli aivan hirvittävän vauhdikasta. Välillä mentiin Neran kanssa toisella puolella taloa olevaan huoneeseen rauhoittumaan. Hetken päästä Nera kuitenkin alkoi jo raapimaan ovea ja ilmoittamaan, että hän haluaa sinne missä on menoa ja meininkiä. Onneksi lopulta sain Neran nukahtamaan. Vuoden 2010 ensimmäinen päivä menikin Neralta nukkuessa, mutta toisena päivänä oli taas vauhtia normaalisti päällä :)

Käytiin eilen Neran kanssa järven jäällä kävelemässä hetken aikaa. Saikin olla siellä vapaana ja hyvin pysyi lähettyvillä. Jos Nera uskaltui liian kauaksi meistä mentiin piiloon ja hetken aikaa seikkailtuaan tulikin etsimään, että minne ihmeeseen me oltiin jääty. Pakkanen oli kuitenkin niin kova, ettei kauaa voitu ulkona olla.

Kovat ovatkin olleet pakkaset, mutta onneksi Neralle on kasvanut pohjavillaa ja masukin alkaa hiljalleen saada karvaa niin selviää sitten näillä keleillä vähän paremmin. Tänään mittari on näyttänyt mukavasti -23 astetta, mikä tarkoittaa erittäin vilkasta koiraa sisätiloissa :)

Sonja

Vieraita viihdyttämässä

2009-12-30T17:52:00.004+02:00

Tänään kävi kummitäti siskonsa kanssa meillä kylässä ja Nera tietty skarppina tutustumassa ja esittelemässä taitojaan. Saikin hienon pikku köyden lahjaksi. Varsin mieluinen lahja olikin, sellaista kun ei omasta kotoa aikaisemmin ole löytynytkään. Sitä olikin kiva järsiä, sillä aikaa muut juttelivat . Nera käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ja olinkin hyvin ylpeä omasta pikku pallerostani. Jopa kummitädin sisko, joka yleensä pelkää koiria, uskalsi silittelemään Neraa ja kehui Neraa kiltiksi koiraksi. Eikä Nera ottanut kertaakaan sormesta tai varpaasta kiinni ! Muutaman kerran tosin meinasi, mutta lopetti kun kielsin jyrkästi niin tekemästä. Musta tuntuu, että Nera on sen verran vieraskorea, että antaa aina tosi hyvää kuvaa kun on vieraita kylässä, sitten kun on omaväen kanssa niin paljastaa todellisen luonteensa. Vallan ihana on kyllä silloinkin, hieman vain vilkkaampi :) Kun vieraat sitten oli saatettu puoleen väliin kotimatkaa ja kävelty kiltisti takaisin kotiin Nera järsi vielä vähän aikaa rakasta uutta leluaan ja nukahti sitten uupuneena, mutta onnellisena kettiön pöydän alle.

Sonja

Lumisia leikkejä

2009-12-29T14:31:00.002+02:00

Tänään Nera pääsi leikkimään pihalle naapurin lastenlasten kanssa. Valtava oli riemu ja ilo kun kaikki (lapset ja Nera) temmelsivät lumessa; juostiin suurissa kinoksissa, ryömittiin lumitunneleissa, kiipeiltiin isoille lumikasoille ja muuten vain peuhattiin ja pidetiin hauskaa. Kyllä se lumi on yhtä ihana leikkikaveri niin lapsille kuin pienille koiranpennuille. Uni maittoikin mukavasti leikkien jälkeen :)

Sonja

Termiitin päiväunet

2009-12-28T23:43:00.001+02:00

Vaikka uni iskee välillä niin lelustahan ei päästetä irti!

Joulun jälkeistä elämää

2009-12-28T10:30:00.004+02:00

Joulu tuli ja meni. Nera sai pari luuta lahjaksi ja oli onnensa kukkuloilla kun ruokakupista löytyi tavallisten papanoiden lisäksi karjalanpaistin palasia sekä vähän possun ulkofilettä.

Neralla on nyt jo paljon kavereita joiden kanssa mennään eikä meinata. On Iita-dreeveri, Louhi-lapinporokoira, Aksu-norjanmetsäkissa sekä nyt kaksi uutta tuttavuutta: Sofie ja Mex.

Joulupäivänä Nera sai leikkiä melkein koko päivän chihuahua Mexin kanssa. Aluksi molemmat vain juoksivat pitkin taloa; Mex edellä ja Nera takana (haukkuen). Kun tunnin verran oli juostu oli Neran pakko nukkua jonkin aikaa, mutta sitten taas mentiin. Tällä kertaa painittiin innoissaan, mutta onneksi haukkuminen oli nukkumisen myötä jäänyt jo pois. Iltasella Nera nukkuikin sitten kevyet 4h unet :) Ainakin oli pikkuisella kivaa!

Eilen meillä kävi pyreneitten paimenkoira Sofie. Aluksi vähän jännitti mitä Sofie sanoo Nerasta, kun se ei aina kaikista koirista ole pitänyt, mutta Nerasta piti ja kovasti! Voi kuinka iloisesti molemmat leikkivät heti ensi silmäyksestä asti. Menoa riitti kun molemmat ravasivat pitkin meidän kämppää. Nera oli tällä kertaa Sofieta nopeampi ja ketterämpi, vaikka ei se Sofie mikään kömpelö ole. Lieneekö ketteryydessä Neraa auttanut pienempi koko ja mahdollisuus juosta aina sohvan alle kuikuilemaan. Siinä missä Nera juoksi aina välillä sohvien ja nojatuolien alle piiloon, juoksi Sofie taas usein sohvan päälle. Sieltä käsin Sofie sitten leikitti Neraa, joka ei vielä pääse itse sohvalle vaan seisoi sinnikkäästi takajaloillaan sohvaa vasten ja yritti naukata Sofien korvakarvoista kiinni. Illalla uni maistui molemmille tavallista makeammin :)

Sonja

Tule joulu kultainen

2009-12-23T14:19:00.001+02:00

Rauhallista joulua kaikille!

Toivottavat Sonja-tonttu, Antti-tonttu ja Nera-tonttu

Joulumarkkinoilla

2009-12-20T13:51:00.012+02:00

Oltiin tänään Neran kanssa joulutorilla.

Kuvan saa suurennettua klikkaamalla.

Villasukkia siellä ja täällä

2009-12-18T09:47:00.002+02:00

Eilen oltiin vanhemmillani iltaa istuskelemassa ja Nera oli höpsö kuin mikä. Se on jostain saanut päähänsä, että mun veljien huoneista löytyy usein villasukkia lattialta ja mikäs sen parempaa kuin villasukat! Kun tullaan sisälle Nera käy ensiksi katsomassa ketä on kotosalla, sitten keittön tarkastus (mahdolliset muruset katoavat parempaan paikkaan) ja sitten alkaa suuri villasukkametsästys! Nera etsii kaikki talon lattioilta löytyvät villasukat ja kantaa ne ylpeänä olohuoneen lattialle omaksi keoksi. Tätä villasukkakasaa onkin sitten hyvä maiskutella ja narskutella :)

Eilen Neralla oli parhaimmillaan 3 villasukkaa yhtäaikaa suussa ja eivät ne kuitenkaan ihan pieniä villasukkia ole! Toisella villasukan metsästysreissulla Nera saikin saaliiksi yhden ison villasukan. Ainoa miinus sukassa oli, että kun Nera otti sen varren suusta suuhun oli sukka niin iso, että se peitti koko koiran naaman. Se ei tosin Neraa hidastanut. Kun menin katsomaan, että minne koira oli jäänyt havaitsin sen seisovan veljeni huoneen edessä sukka naamalla ja törmäilevän seiniin. Ongelmaksi oli muodostunut pari pientä rappusta, joiden kautta pääsee veljeni huoneeseen ja sieltä pois. Nyt kun sukka esti Neran näkökentän ei se tiennyt missä kohtaa portaat ovat, mutta selvästi se muisti, että portaat siinä on koska ei uskaltanut liikkua huoneen edestä pois. Kun tulin naureskelemaan äitini kanssa Neralle se taisi tunnistaa meidän äänet ja päätellä siellä päin rappusten olevan. Näppäränä tyttönä (villasukka edelleen tiukasti kiinni naamalla) se asteli varoen portaiden reunalle, kokeili tassulla ilmaa haroen missä kohdassa portaiden reuna tulee vastaan ja sen löydettyään laskeutui seuraavalle portaalle. Nera siis tunnusteli missä portaat ovat ja laskeutui ne hienosti alas (villasukka edelleen suussa) ja suuntasi olohuoneeseen törmäten vain kerran pöydän jalkaan. Olohuoneeseen päästyään Nera alkoi tyytyväisenä pureskella suurta saalistaan. Eihän sitä joka tyttö näin paljon vaivaa näe villasukan eteen :)

Sonja

Kommentointi toimii nyt

2009-12-17T22:22:00.001+02:00

Pitäisi nyt toimia tuo kommentointikin (toivottavasti)... :)

Sonja

Kylmiä talvipäiviä

2009-12-16T19:09:00.004+02:00

Onpa olleet kovat pakkaset ulkona. Nerakaan ei suostu siellä pahemmin seisoskelemaan. Onneksi sentään asioillaan käy siellä. Sisällä onkin sitten hirveä vilinä ja vilske! Siitä asti kun pakkaset tuli Nerasta on tullut aivan mahdoton. Se pureskelee kaikkea liikkuvaa, kuten käsiä, housunlahkeita, lapasia, kengän nauhoja ja silitysraudan johtoa. Etikalla ollaan jotain esineitä terästetty, mutta ne eivät ole Neralle este vain hidaste. "Ei" sanaa ollaan yritetty opettaa, mut menestyksellä en voi kehua. Nera vain purisee(sormi tai muu ruumiinosa suussa) meille ku otetaan se syliin ja tuijotetaan silmiin ja sanotaan "ei". Ja tänään tuo pikku pallero näki koiran jossain 100m päässä ja päätti ottaa hatkat mun luota. Nera juoksi suoraa päätä koiran luo eli pois sisäpihalta, pois autoparkilta ja suoraan tielle. Eikä mikään "tule"-käsky auttanut. Onneksi sain juuri ja juuri kiinni ennen kuin pääsi kunnolla tielle. Siihen loppui tuon koiran vapaana olo tällä pihalla. Huh huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä. Oli siis ensimmäinen kerta kun uskalsi noin kauas kadota. Täytyneen alkaa enemmän harjoittelemaan luoksetuloa. Musta on alkanut tuntua, että Iita(dreeveri) pysyy paremmin vapaana lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse kuin tuo nappula. Vaikka dreeverillä on kova metsästysvietti. Kyllä tuon pikkuisen kanssa todella saa tehdä töitä! Mutta sitten kun pikkuinen on väsynyt ja käpertyy minun jalkojen juureen nukkumaan niin sydänhän siinä sulaa ja jaksaa taas aloittaa kaiken alusta. Kyllä minä uskon, että hyvä koira Nerasta tulee, kunhan vain kasvaa. Lapsihan tuo loppujen lopuksi vielä on.

Maanantaina oltiin serkun norjalaistametsäkissaa (Aksu) tervehtimässä. Neran häntä heilui kuin vispilä ja se olisi kovasti halunnut leikkiä Aksun kanssa. Aksu ei oikein tiennyt mitä tehdä, ihmettili vain karvapalleroa joka siinä ympärillä hyppi ja heilui. Välillä kun Nera oli rauhallisesti niin Aksukin antoi sen tulla lähelle, mut Neralla kun on tapana napata kaikesta ensiksi hampailla kiinni niin siihenhän ne lähestymiset sitten loppuikin aina. Kovasti kumpikin toisistaan kyllä olivat kiinnostuneita. Täytynee viedä Nera uudestaan Aksua katsomaan, jospa sitten uskaltaisivat tutustua paremmin. Aksu muuten näytti viihtyvän mainiosti Neran kuljetushäkissä, paljon paremmin kuin Nera konsanaan! Kun oltiin lähdössä kotiin sai serkun mies nostaa Aksun häkistä pois ku ei se sieltä itse olisi halunnut tulla :)

Sonja

Opettelua

2009-12-09T11:20:00.003+02:00

Tänään ulkoiltiin terveyskeskuksen puistikoissa sillä aikaa kun Antti kävi kuvauksissa. Se olikin ihan hyvä paikka ulkoilla siinä mielessä, että koko ajan oli pientä liikettä parkkipaikalla, muttei kuitenkaan ollut liikaa vilinää. Nera sai olla vapaana melkein koko ajan. Puistikko oli myös hyvä paikka harjoitella luoksetulemista koska siinä oli sopivasti häiriöitä ohikulkevista ihmisistä. Ihan hyvin Nera totteli. Pari kertaa kävi pidemmällä matkalla ja niissä luoksetulo takkuili, mutta loppujen lopuksi, tarpeeksi houkuttelemalla, tuli luokse. Palkitsin makupalalla luoksetulemisen.

Tänään harjoiteltiin myös hihnassa kävelemistä/olemista. Se ei suju oikein vielä, mutta makupalalla Nerakin käveli hetken verran rinnalla. Mutta eipä meillä hihnassa kävelemisen suhteen vielä suuria vaatimuksia ole ollut kun sitä ei olla vielä harjoiteltu. Eilen hihnassa kävelemistä kokeiltiin sisällä ja tänään ulkona. Eiköhän se tästä. Hiljaa hyvä tulee, kuten sanotaan.

Sonja

Vieraskirja

2009-12-09T00:17:00.005+02:00

Sulkakynällä sulavasti,
kirjoitat meidän sydämiin asti.

Neran kolmas päivä kotona

2009-12-07T18:26:00.006+02:00

Ensimmäinen yö selvittiin ½-1 min ulinalla, mutta kun valot sammutettiin niin pikkuinenkin nukahti heti. Koko yö nukuttiin hyvin sikeästi ja ei oikein meinattu jaksaa edes herätä kun aamulla muu väki alkoi heräillä, mutta pian oltiinkin jo täydessä vauhdissa menossa.

Toinen yö meni vielä paremmin kuin ensimmäinen. Nera nukahti siinä missä kaikki muutkin. Aamulla pikkuinen on aina tullut nukkumaan mun peiton päälle kun se usein tippuu puolittain multa lattialle. Siinä onkin hyvä kelliä öisin :) Eilen käytiin myös Iitaa (3v dreeveri) moikkaamassa. Kivaa oli, ainakin Nerasta ja Iitakin tuntui hyväksyvän pienen energiapommin helposti. Hirmuisen kiltisti Iita leikki Neran kanssa. Oikein tuli hyvä olo Iitasta. On se kiltti hauva. Nera sen sijaan käyttäytyi vähän ilkeämmin: repi kaiken maailman kasveja purkeista ja puri Iitaa niin lujaa hännästä, että Iita päätti ottaa aikalisän pikkuiseen muutamaksi kymmeneksi minuutiksi. Kävi kuitenkin aina tarkistamasta, että Neralla oli kaikki hyvin, silloinkin kun pikkuinen nukkui.
Ihana kaksikko <3

Tänään ollaan harjoiteltu pannan pitämistä. Se pitäminen ei ole enää niinkään ongelma, mutta se laittaminen on vain niin kamalaa. Neran mielestä olisi mukavempaa vain pureskella pantaa kuin pitää sitä. Talutushihnaa ei olla vielä kokeiltu. On saanut pikkuinen juosta vapaana. Kunhan pantaan tottuu niin sitten on vuorossa hihna.
Tänään myös Nera joutui olemaan yksin ensimmäistä kertaa pari tuntia. Alku meni hyvin kun nukkui kun lähdin pois kotoa. Ja ruuat odotti pientä kun heräsi, mutta sitten lopussa oli tullut yhdet pissat kun Antti tuli kotiin ja sitten toiset ja kolmannet (sisälle siis) sen jälkeen kun oli tullut Antin kanssa ulkoa pissalenkiltä.

Nerasta voi sanoa, että vauhtia riittää. Hereillä ollessa painelee sataa ja tuhatta. Välillä pitää nukkua ja sitten taas mennään :)

Sonja

Mintgarden's Ågot eli "Nera"

2009-12-03T20:29:00.007+02:00

Nera syntyi 11.10.2009.

Emä: Mintgarden's Omfale (Pörri)
Isä: Rossfort Sahne (Noppa)

Sisarukset: Mintgarden's Årfinn, Åvald ja Årunn

Emän ja isän vaaleista väreistä huolimatta Nera syntyi hiilen mustana, kuten sisaruksensakin.
Nera on pentueen pienin, mutta kasvattajan sanojen mukaan tuo tullessaan vauhtia ja vaaratilanteita. Eli tylsää ei taatusti tule olemaan Neran kanssa.

Haen Neran kotiin 5.12.2009 ja voin kyllä sanoa, että jännitystä on ilmassa. Ihan kuin pienenä kun odotettiin joulupukkia ja erityisesti niitä pukin tuomia lahjoja. Tämän vuotinen lahja tulee kyllä ehdottomasti olemaan paras ikinä!

Joulun odotus terveisin,

Sonja

Hei!

2009-11-17T20:19:00.006+02:00

Tänne aukeaa Neran omat sivut :)

-Sonja