Arkisto ‘2009’

Vieraita viihdyttämässä

Julkaistu 30.12.2009 Lähettänyt Sonja

Tänään kävi kummitäti siskonsa kanssa meillä kylässä ja Nera tietty skarppina tutustumassa ja esittelemässä taitojaan. Saikin hienon pikku köyden lahjaksi. Varsin mieluinen lahja olikin, sellaista kun ei omasta kotoa aikaisemmin ole löytynytkään. Sitä olikin kiva järsiä, sillä aikaa muut juttelivat . Nera käyttäytyi varsin mallikelpoisesti ja olinkin hyvin ylpeä omasta pikku pallerostani. Jopa kummitädin sisko, joka yleensä pelkää koiria, uskalsi silittelemään Neraa ja kehui Neraa kiltiksi koiraksi. Eikä Nera ottanut kertaakaan sormesta tai varpaasta kiinni ! Muutaman kerran tosin meinasi, mutta lopetti kun kielsin jyrkästi niin tekemästä. Musta tuntuu, että Nera on sen verran vieraskorea, että antaa aina tosi hyvää kuvaa kun on vieraita kylässä, sitten kun on omaväen kanssa niin paljastaa todellisen luonteensa. Vallan ihana on kyllä silloinkin, hieman vain vilkkaampi :) Kun vieraat sitten oli saatettu puoleen väliin kotimatkaa ja kävelty kiltisti takaisin kotiin Nera järsi vielä vähän aikaa rakasta uutta leluaan ja nukahti sitten uupuneena, mutta onnellisena kettiön pöydän alle.

Sonja

Lumisia leikkejä

4 kommenttia

Julkaistu 29.12.2009 Lähettänyt Sonja

Tänään Nera pääsi leikkimään pihalle naapurin lastenlasten kanssa. Valtava oli riemu ja ilo kun kaikki (lapset ja Nera) temmelsivät lumessa; juostiin suurissa kinoksissa, ryömittiin lumitunneleissa, kiipeiltiin isoille lumikasoille ja muuten vain peuhattiin ja pidetiin hauskaa. Kyllä se lumi on yhtä ihana leikkikaveri niin lapsille kuin pienille koiranpennuille. Uni maittoikin mukavasti leikkien jälkeen :)

Sonja

Termiitin päiväunet

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 28.12.2009 Lähettänyt Antti

Vaikka uni iskee välillä niin lelustahan ei päästetä irti!

Joulun jälkeistä elämää

2 kommenttia

Lähettänyt Sonja

Joulu tuli ja meni. Nera sai pari luuta lahjaksi ja oli onnensa kukkuloilla kun ruokakupista löytyi tavallisten papanoiden lisäksi karjalanpaistin palasia sekä vähän possun ulkofilettä.

Neralla on nyt jo paljon kavereita joiden kanssa mennään eikä meinata. On Iita-dreeveri, Louhi-lapinporokoira, Aksu-norjanmetsäkissa sekä nyt kaksi uutta tuttavuutta: Sofie ja Mex.

Joulupäivänä Nera sai leikkiä melkein koko päivän chihuahua Mexin kanssa. Aluksi molemmat vain juoksivat pitkin taloa; Mex edellä ja Nera takana (haukkuen). Kun tunnin verran oli juostu oli Neran pakko nukkua jonkin aikaa, mutta sitten taas mentiin. Tällä kertaa painittiin innoissaan, mutta onneksi haukkuminen oli nukkumisen myötä jäänyt jo pois. Iltasella Nera nukkuikin sitten kevyet 4h unet :) Ainakin oli pikkuisella kivaa!

Eilen meillä kävi pyreneitten paimenkoira Sofie. Aluksi vähän jännitti mitä Sofie sanoo Nerasta, kun se ei aina kaikista koirista ole pitänyt, mutta Nerasta piti ja kovasti! Voi kuinka iloisesti molemmat leikkivät heti ensi silmäyksestä asti. Menoa riitti kun molemmat ravasivat pitkin meidän kämppää. Nera oli tällä kertaa Sofieta nopeampi ja ketterämpi, vaikka ei se Sofie mikään kömpelö ole. Lieneekö ketteryydessä Neraa auttanut pienempi koko ja mahdollisuus juosta aina sohvan alle kuikuilemaan. Siinä missä Nera juoksi aina välillä sohvien ja nojatuolien alle piiloon, juoksi Sofie taas usein sohvan päälle. Sieltä käsin Sofie sitten leikitti Neraa, joka ei vielä pääse itse sohvalle vaan seisoi sinnikkäästi takajaloillaan sohvaa vasten ja yritti naukata Sofien korvakarvoista kiinni. Illalla uni maistui molemmille tavallista makeammin :)

Sonja

Tule joulu kultainen

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 23.12.2009 Lähettänyt Sonja

Rauhallista joulua kaikille!

Toivottavat Sonja-tonttu, Antti-tonttu ja Nera-tonttu

Joulumarkkinoilla

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 20.12.2009 Lähettänyt Sonja

Oltiin tänään Neran kanssa joulutorilla.

Kuvan saa suurennettua klikkaamalla.

Villasukkia siellä ja täällä

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 18.12.2009 Lähettänyt Sonja

Eilen oltiin vanhemmillani iltaa istuskelemassa ja Nera oli höpsö kuin mikä. Se on jostain saanut päähänsä, että mun veljien huoneista löytyy usein villasukkia lattialta ja mikäs sen parempaa kuin villasukat! Kun tullaan sisälle Nera käy ensiksi katsomassa ketä on kotosalla, sitten keittön tarkastus (mahdolliset muruset katoavat parempaan paikkaan) ja sitten alkaa suuri villasukkametsästys! Nera etsii kaikki talon lattioilta löytyvät villasukat ja kantaa ne ylpeänä olohuoneen lattialle omaksi keoksi. Tätä villasukkakasaa onkin sitten hyvä maiskutella ja narskutella :)

Eilen Neralla oli parhaimmillaan 3 villasukkaa yhtäaikaa suussa ja eivät ne kuitenkaan ihan pieniä villasukkia ole! Toisella villasukan metsästysreissulla Nera saikin saaliiksi yhden ison villasukan. Ainoa miinus sukassa oli, että kun Nera otti sen varren suusta suuhun oli sukka niin iso, että se peitti koko koiran naaman. Se ei tosin Neraa hidastanut. Kun menin katsomaan, että minne koira oli jäänyt havaitsin sen seisovan veljeni huoneen edessä sukka naamalla ja törmäilevän seiniin. Ongelmaksi oli muodostunut pari pientä rappusta, joiden kautta pääsee veljeni huoneeseen ja sieltä pois. Nyt kun sukka esti Neran näkökentän ei se tiennyt missä kohtaa portaat ovat, mutta selvästi se muisti, että portaat siinä on koska ei uskaltanut liikkua huoneen edestä pois. Kun tulin naureskelemaan äitini kanssa Neralle se taisi tunnistaa meidän äänet ja päätellä siellä päin rappusten olevan. Näppäränä tyttönä (villasukka edelleen tiukasti kiinni naamalla) se asteli varoen portaiden reunalle, kokeili tassulla ilmaa haroen missä kohdassa portaiden reuna tulee vastaan ja sen löydettyään laskeutui seuraavalle portaalle. Nera siis tunnusteli missä portaat ovat ja laskeutui ne hienosti alas (villasukka edelleen suussa) ja suuntasi olohuoneeseen törmäten vain kerran pöydän jalkaan. Olohuoneeseen päästyään Nera alkoi tyytyväisenä pureskella suurta saalistaan. Eihän sitä joka tyttö näin paljon vaivaa näe villasukan eteen :)

Sonja

Kommentointi toimii nyt

4 kommenttia

Julkaistu 17.12.2009 Lähettänyt Sonja

Pitäisi nyt toimia tuo kommentointikin (toivottavasti)... :)

Sonja

Kylmiä talvipäiviä

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 16.12.2009 Lähettänyt Sonja

Onpa olleet kovat pakkaset ulkona. Nerakaan ei suostu siellä pahemmin seisoskelemaan. Onneksi sentään asioillaan käy siellä. Sisällä onkin sitten hirveä vilinä ja vilske! Siitä asti kun pakkaset tuli Nerasta on tullut aivan mahdoton. Se pureskelee kaikkea liikkuvaa, kuten käsiä, housunlahkeita, lapasia, kengän nauhoja ja silitysraudan johtoa. Etikalla ollaan jotain esineitä terästetty, mutta ne eivät ole Neralle este vain hidaste. "Ei" sanaa ollaan yritetty opettaa, mut menestyksellä en voi kehua. Nera vain purisee(sormi tai muu ruumiinosa suussa) meille ku otetaan se syliin ja tuijotetaan silmiin ja sanotaan "ei". Ja tänään tuo pikku pallero näki koiran jossain 100m päässä ja päätti ottaa hatkat mun luota. Nera juoksi suoraa päätä koiran luo eli pois sisäpihalta, pois autoparkilta ja suoraan tielle. Eikä mikään "tule"-käsky auttanut. Onneksi sain juuri ja juuri kiinni ennen kuin pääsi kunnolla tielle. Siihen loppui tuon koiran vapaana olo tällä pihalla. Huh huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä. Oli siis ensimmäinen kerta kun uskalsi noin kauas kadota. Täytyneen alkaa enemmän harjoittelemaan luoksetuloa. Musta on alkanut tuntua, että Iita(dreeveri) pysyy paremmin vapaana lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse kuin tuo nappula. Vaikka dreeverillä on kova metsästysvietti. Kyllä tuon pikkuisen kanssa todella saa tehdä töitä! Mutta sitten kun pikkuinen on väsynyt ja käpertyy minun jalkojen juureen nukkumaan niin sydänhän siinä sulaa ja jaksaa taas aloittaa kaiken alusta. Kyllä minä uskon, että hyvä koira Nerasta tulee, kunhan vain kasvaa. Lapsihan tuo loppujen lopuksi vielä on.

Maanantaina oltiin serkun norjalaistametsäkissaa (Aksu) tervehtimässä. Neran häntä heilui kuin vispilä ja se olisi kovasti halunnut leikkiä Aksun kanssa. Aksu ei oikein tiennyt mitä tehdä, ihmettili vain karvapalleroa joka siinä ympärillä hyppi ja heilui. Välillä kun Nera oli rauhallisesti niin Aksukin antoi sen tulla lähelle, mut Neralla kun on tapana napata kaikesta ensiksi hampailla kiinni niin siihenhän ne lähestymiset sitten loppuikin aina. Kovasti kumpikin toisistaan kyllä olivat kiinnostuneita. Täytynee viedä Nera uudestaan Aksua katsomaan, jospa sitten uskaltaisivat tutustua paremmin. Aksu muuten näytti viihtyvän mainiosti Neran kuljetushäkissä, paljon paremmin kuin Nera konsanaan! Kun oltiin lähdössä kotiin sai serkun mies nostaa Aksun häkistä pois ku ei se sieltä itse olisi halunnut tulla :)

Sonja

Opettelua

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 9.12.2009 Lähettänyt Sonja

Tänään ulkoiltiin terveyskeskuksen puistikoissa sillä aikaa kun Antti kävi kuvauksissa. Se olikin ihan hyvä paikka ulkoilla siinä mielessä, että koko ajan oli pientä liikettä parkkipaikalla, muttei kuitenkaan ollut liikaa vilinää. Nera sai olla vapaana melkein koko ajan. Puistikko oli myös hyvä paikka harjoitella luoksetulemista koska siinä oli sopivasti häiriöitä ohikulkevista ihmisistä. Ihan hyvin Nera totteli. Pari kertaa kävi pidemmällä matkalla ja niissä luoksetulo takkuili, mutta loppujen lopuksi, tarpeeksi houkuttelemalla, tuli luokse. Palkitsin makupalalla luoksetulemisen.

Tänään harjoiteltiin myös hihnassa kävelemistä/olemista. Se ei suju oikein vielä, mutta makupalalla Nerakin käveli hetken verran rinnalla. Mutta eipä meillä hihnassa kävelemisen suhteen vielä suuria vaatimuksia ole ollut kun sitä ei olla vielä harjoiteltu. Eilen hihnassa kävelemistä kokeiltiin sisällä ja tänään ulkona. Eiköhän se tästä. Hiljaa hyvä tulee, kuten sanotaan.

Sonja

Vieraskirja

7 kommenttia

Lähettänyt Sonja

Sulkakynällä sulavasti,
kirjoitat meidän sydämiin asti.

Neran kolmas päivä kotona

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 7.12.2009 Lähettänyt Sonja

Ensimmäinen yö selvittiin ½-1 min ulinalla, mutta kun valot sammutettiin niin pikkuinenkin nukahti heti. Koko yö nukuttiin hyvin sikeästi ja ei oikein meinattu jaksaa edes herätä kun aamulla muu väki alkoi heräillä, mutta pian oltiinkin jo täydessä vauhdissa menossa.

Toinen yö meni vielä paremmin kuin ensimmäinen. Nera nukahti siinä missä kaikki muutkin. Aamulla pikkuinen on aina tullut nukkumaan mun peiton päälle kun se usein tippuu puolittain multa lattialle. Siinä onkin hyvä kelliä öisin :) Eilen käytiin myös Iitaa (3v dreeveri) moikkaamassa. Kivaa oli, ainakin Nerasta ja Iitakin tuntui hyväksyvän pienen energiapommin helposti. Hirmuisen kiltisti Iita leikki Neran kanssa. Oikein tuli hyvä olo Iitasta. On se kiltti hauva. Nera sen sijaan käyttäytyi vähän ilkeämmin: repi kaiken maailman kasveja purkeista ja puri Iitaa niin lujaa hännästä, että Iita päätti ottaa aikalisän pikkuiseen muutamaksi kymmeneksi minuutiksi. Kävi kuitenkin aina tarkistamasta, että Neralla oli kaikki hyvin, silloinkin kun pikkuinen nukkui.
Ihana kaksikko <3

Tänään ollaan harjoiteltu pannan pitämistä. Se pitäminen ei ole enää niinkään ongelma, mutta se laittaminen on vain niin kamalaa. Neran mielestä olisi mukavempaa vain pureskella pantaa kuin pitää sitä. Talutushihnaa ei olla vielä kokeiltu. On saanut pikkuinen juosta vapaana. Kunhan pantaan tottuu niin sitten on vuorossa hihna.
Tänään myös Nera joutui olemaan yksin ensimmäistä kertaa pari tuntia. Alku meni hyvin kun nukkui kun lähdin pois kotoa. Ja ruuat odotti pientä kun heräsi, mutta sitten lopussa oli tullut yhdet pissat kun Antti tuli kotiin ja sitten toiset ja kolmannet (sisälle siis) sen jälkeen kun oli tullut Antin kanssa ulkoa pissalenkiltä.

Nerasta voi sanoa, että vauhtia riittää. Hereillä ollessa painelee sataa ja tuhatta. Välillä pitää nukkua ja sitten taas mennään :)

Sonja

Mintgarden's Ågot eli "Nera"

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 3.12.2009 Lähettänyt Sonja

Nera syntyi 11.10.2009.

Emä: Mintgarden's Omfale (Pörri)
Isä: Rossfort Sahne (Noppa)

Sisarukset: Mintgarden's Årfinn, Åvald ja Årunn

Emän ja isän vaaleista väreistä huolimatta Nera syntyi hiilen mustana, kuten sisaruksensakin.
Nera on pentueen pienin, mutta kasvattajan sanojen mukaan tuo tullessaan vauhtia ja vaaratilanteita. Eli tylsää ei taatusti tule olemaan Neran kanssa.

Haen Neran kotiin 5.12.2009 ja voin kyllä sanoa, että jännitystä on ilmassa. Ihan kuin pienenä kun odotettiin joulupukkia ja erityisesti niitä pukin tuomia lahjoja. Tämän vuotinen lahja tulee kyllä ehdottomasti olemaan paras ikinä!

Joulun odotus terveisin,

Sonja

Hei!

kommentoi kirjoitusta

Julkaistu 17.11.2009 Lähettänyt Sonja

Tänne aukeaa Neran omat sivut :)

-Sonja

Arkisto ‘2009’

Vieraita viihdyttämässä

Lumisia leikkejä

Termiitin päiväunet

Joulun jälkeistä elämää

Tule joulu kultainen

Joulumarkkinoilla

Villasukkia siellä ja täällä

Kommentointi toimii nyt

Kylmiä talvipäiviä

Opettelua

Vieraskirja

Neran kolmas päivä kotona

Mintgarden's Ågot eli "Nera"

Hei!

Nera

Osallistujat

Vieraskirja

Blogiarkisto

Kategoriat

Linkkejä