Kylmiä talvipäiviä
Onpa olleet kovat pakkaset ulkona. Nerakaan ei suostu siellä pahemmin seisoskelemaan. Onneksi sentään asioillaan käy siellä. Sisällä onkin sitten hirveä vilinä ja vilske! Siitä asti kun pakkaset tuli Nerasta on tullut aivan mahdoton. Se pureskelee kaikkea liikkuvaa, kuten käsiä, housunlahkeita, lapasia, kengän nauhoja ja silitysraudan johtoa. Etikalla ollaan jotain esineitä terästetty, mutta ne eivät ole Neralle este vain hidaste. "Ei" sanaa ollaan yritetty opettaa, mut menestyksellä en voi kehua. Nera vain purisee(sormi tai muu ruumiinosa suussa) meille ku otetaan se syliin ja tuijotetaan silmiin ja sanotaan "ei". Ja tänään tuo pikku pallero näki koiran jossain 100m päässä ja päätti ottaa hatkat mun luota. Nera juoksi suoraa päätä koiran luo eli pois sisäpihalta, pois autoparkilta ja suoraan tielle. Eikä mikään "tule"-käsky auttanut. Onneksi sain juuri ja juuri kiinni ennen kuin pääsi kunnolla tielle. Siihen loppui tuon koiran vapaana olo tällä pihalla. Huh huh, onneksi selvittiin säikähdyksellä. Oli siis ensimmäinen kerta kun uskalsi noin kauas kadota. Täytyneen alkaa enemmän harjoittelemaan luoksetuloa. Musta on alkanut tuntua, että Iita(dreeveri) pysyy paremmin vapaana lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse kuin tuo nappula. Vaikka dreeverillä on kova metsästysvietti. Kyllä tuon pikkuisen kanssa todella saa tehdä töitä! Mutta sitten kun pikkuinen on väsynyt ja käpertyy minun jalkojen juureen nukkumaan niin sydänhän siinä sulaa ja jaksaa taas aloittaa kaiken alusta. Kyllä minä uskon, että hyvä koira Nerasta tulee, kunhan vain kasvaa. Lapsihan tuo loppujen lopuksi vielä on.
Maanantaina oltiin serkun norjalaistametsäkissaa (Aksu) tervehtimässä. Neran häntä heilui kuin vispilä ja se olisi kovasti halunnut leikkiä Aksun kanssa. Aksu ei oikein tiennyt mitä tehdä, ihmettili vain karvapalleroa joka siinä ympärillä hyppi ja heilui. Välillä kun Nera oli rauhallisesti niin Aksukin antoi sen tulla lähelle, mut Neralla kun on tapana napata kaikesta ensiksi hampailla kiinni niin siihenhän ne lähestymiset sitten loppuikin aina. Kovasti kumpikin toisistaan kyllä olivat kiinnostuneita. Täytynee viedä Nera uudestaan Aksua katsomaan, jospa sitten uskaltaisivat tutustua paremmin. Aksu muuten näytti viihtyvän mainiosti Neran kuljetushäkissä, paljon paremmin kuin Nera konsanaan! Kun oltiin lähdössä kotiin sai serkun mies nostaa Aksun häkistä pois ku ei se sieltä itse olisi halunnut tulla :)
Sonja
Ei kommentteja